Tilaan töiden aloittamisen jälkeen jo toista kertaa pienemmät housut, mutta vaa'an lukemat ei pienene.
Peilistä katsoo samanlainen plussapallo kuin aina ennenkin.
En hahmota missä mennään, en ymmärrä kun ei ole lukuja. Minä tarvitsen lukuja. Peiliin ei ole voinut enää vuosiin luottaa.
Kiukuttelen Rakkaalle, kun en voi kertoa mikä ahdistaa. Tunnen huonoa omatuntoa, olen huono puoliso.
En pysty sanomaan Riksulle, että olen vihainen, että tulee liian lähelle ja se ahdistaa ja välttelen.
Oksennan, oksennan ja oksennan, liikaa. Liikaa ahdistusta, joka ei poistu.
Väsyttää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti