tiistai 27. marraskuuta 2012

Salaisuuksia, joita yksinäiset huutaa unissaan



Jään kiinni Rakkaalle vaa'asta, olen ollut huolimaton. Viikonloppuna dieetti epäonnistuu, kun Rakas kantaa herkkuja kaupasta, testi, aivan varmasti. On huolissaan ja haluaa tietää onko aihetta huoleen.

Kyllä on rakas, kyllä on. Älä silti huolehdi, anna minun olla kaunis

Rakas tekee ruokaa enkä kehtaa kieltäytyä, minun parastanihan hän ajattelee.
Kiltti kultaseni kiltti, älä tee näin minun täytyy laihtua, täytyy olla kaunis - sinun vuoksesi.

Siksi blogikaan ei päivity, täytyy olla varovainen, todella varovainen.  
Ettei loputkin paljastuisi.

Kaikesta huolimatta saan katsella pienentyviä lukuja, se saa minut hymyilemään.
Silti pelkään, että on mahdotonta yhdistää nämä kaksi maailmaa.

torstai 22. marraskuuta 2012

Ahdistaa ahdistaa ahdistaa ahdistaa.

Eilen Riksun kanssa ulkona syömässä. En muistanutkaan miten inhottavaa ravintolassa on syödä.
Tuntuu, että kaikki katsoo. Ei toi läski tartte enempää ruokaa, niin minä ainakin ajattelisin.

Haluan vaan verhoutua mukaviin löysiin isoihin mitäänsanomattomiin vaatteisiin, kunnes olen kaunis.

Elän kuherruskuukautta syömishäiriöni kanssa, tuntuu hyvältä olla syömättä/syödä vähän, liikkua, laihtua.
Voi kun tää vois jatkua ikuisesti.

Isänkin luona käytiin Riksun kanssa, isä joi ittensä mukavaks ja oli ihan hauskaa.
Tuo on isä, josta mä pidän. Kun meillä menee hyvin, meillä menee tosi hyvin.

... Ja sitten kun menee huonosti, niin se menee sitten tosiaan päin helvettiä.

Vähän niin kuin tän syömishäiriön kanssa, toistan vanhoja tuttuja kaavoja.

lauantai 17. marraskuuta 2012

Turvallista matkaa helvettiin

Nyt se on ylitetty, veteen piiretty viiva. Tai ainakin omani.
Mä toin minun ja Rakkaan kotiin vaa'an.



...Vaikkei olisi lupaa. Se on pieni. Se mahtuu hyvin piiloon omiin laatikoihini. Se on menolippu helvettiin.
Ja silti, silti minä toin sen tänne. Olen näköjään päätökseni tehnyt. Ja saan kärsiä seuraukset, olivat ne sitten mitä tahaan. En osaa enää kääntyä, poljin ensimmäisen oman vaakani paskaksi aikanaan kun päätin parantua. Nyt ostin uuden oman salaisen vaa'an, joten....

Olen ylihuomenna aloittamassa HSG-dieettiä, jonka edistymistä varten ostinkin tuon kapistuksen, haluaisin aloittaa dieetin jo nyt että saisin tämän salailukatumusahdistus-möykyn katoamaan, haluan upota numeroiden tuomaan turvaan. Mutta olen liian pakkomielteinen aloittaakseni lauantaina, sunnuntaina, oikeastaan minään muuna päivänä kuin maanantaina.

Ensimmäinen haaste dieettin tulee jo maanantaina kun Riksu tulee tänne. Hm, mutta aion olla vahva, aion selvitä sen helkkarin dieetin loppuun. Olla kaunis ja laiha. Tai siis, aloittaa sen kaunistumisen ja laihtumisen todenteolla.

Tällä hetkellä n. - 8 kg

keskiviikko 14. marraskuuta 2012

VAROITUS: Sisältää erittäin inhorealistista kuvamateriaalia

Tämä päivä on mennyt kerta kaikkisen perseelleen.
Aamusta riita Rakkaan, paha mieli molemmilla. Onneksi saatiin selvitettyä ennen lähtöä.

Paasto meni päin helvettiä, johtunee ylemmästä. Voi miksi, oi miksi koskaan opettelinkaan oksentamisen?
Siis niin, syön about mitä tahansa saadakseni oksentaa "ahdistukseni ulos", eli tähän kelpaa kaikki vähäkalorisesta mehukeitosta mässyyn. Toki oksentelen myös ruoka-ahdistuksissani.

Ja tokihan se ahdistus helpottaa siksi aikaa, kun pää pöntössä pelkää/odottaa kuolemaa, kun sydän heittää ihan omaa rytmiään. Mutta siihen se jää ja tänään sain vielä vaivan, jota ei ennen ole ollut.










Ja tästä pääsemmekin otsikkoon:

Kuvat luonnollisestikkin omiani
Millähän helvetillä ajattelin selittää nää huomenna mm. psykalla... ja Rakkaalle

maanantai 12. marraskuuta 2012

Pikapäivitys

Olen elossa, syömiset menee kohtalaisesti ja se ahdistaa.
Rakas epäilee, joten täytyy olla varovainen.

Keskiviikkona alkaa paasto.

Palaillaan silloin.

torstai 8. marraskuuta 2012

And it feels like home



Epäonnistuneita päiviä takana, sellaisia johon ei olisi todellakaan varaa.

Mutta jälleen kerran teen korjausliikkeen, jääkaapissa useampia litroja tarjouksesta haettua pepsi maxia, tupakkaa, kahvia, eikä mitään muuta.

Näin mennään ainakin siihen asti, että Rakas tulee takaisin kotiin. Eli huomiseen.

Otin myös "ennen"-kuvan, johon voin verrata sitten kun tulee joskus itseäni tyydyttäviä tuloksia.

Ja liityin sh-foorumille, katselen thinspoa, lueskelen keskusteluja, paleltaa, poltan liikaa tupakkaa.
Kaikki tuntuu niin kotoisalta, tätä minä olen kaivannut. Kuulun taas jonnekkin.

tiistai 6. marraskuuta 2012

Beauty hurts, baby

Itseni niskasta ottaminen onnistui vihdoin ja viimein.
Sivuvaikutuksena sosiaalisen elämän tuhoutuminen.

Pää kihisee suunnitelmia siitä miten ja milloin aion taas olla kaunis, upea.
En vain jaksaisi odottaa niin kauan, mutta tässä ruhossa on liikaa kadotettavaa tehtäväksi sen nopeammin.

En ymmärrä, miten päästin itseni tähän kuntoon, mutta sentään tiedän pystyväni korjaamaan kaiken.
Olen tehnyt sen ennenkin.

Tahtoisin sanoa, ettei ole väliä mitä kaikkea menetän matkalla.
Haluaisin uskoa siihen, mutta...

Tiedän, että tämä vaatii uhrauksia ja suurimpaan osaan olen valmis.
Mutta Rakas, siihen uhraukseen en varmaan pysty.

Jos vain saisin pidettyä tämän salassa siihen asti, että olen varma kaikesta.

maanantai 5. marraskuuta 2012

Hei, mun ote on irti



Penny sanoo juna-asemalla "Herrajumala, en meinannu tunnistaa sua kun oot taas laihtunu hirveesti"
Ja sit mä pilaan kaiken, syön liikaa. Yritän oksentaa salaa - ja kai onnistunkin.

Silti siellä oli hyvä. Liian hyvä, liian helppo syödä.

Tällä viikolla on pakko korjata erheet, pakko olla pienentyä. Hankkia kadotettu kontrolli takaisin.
Haluan taas olla kaunis.
Haluan taas hallita.

Haluan olla se tyttö, johon Rakas ihastui, vaikka se sanoi ettei häiritse.
Mutta miten ei häiritsisi? Se itse on upea ja minä tälläinen löllö.

Minä pienen. Minusta tulee upea, täydellinen. On pakko.

En kestä olla rumalihavalöllyvähölskyvämöykky.

torstai 1. marraskuuta 2012

Anna mun vajota pohjaan

Riksu joutui osastolle, pelkoa, huolta, tajuamista kuinka paljon välittää.
Huolen hieman hellitettyä menetän kaiken kontrollin Rakas haluaa soittaa ambulanssin.

En anna, en tahdo osastolle itsekkin. Liikaa ruokaa, haluan jäädä kotiin kutistumaan.

Äsken hoitajan käynti, jossa jälleen ylitse vuotavaa ahdistusta, jota en saa peitettyä. Sairaslomaa.

Luuseriluuseriluuseri.

...mutta toisaalta, aikaa pienentyä. Hankkia kontrolli takaisin. Kasata puolustus.Olla taas täydellinen.