Kone on rikki, siksi minusta ei ole kuulunut.
Paino jumittaa.
Minä uppoan ja uppoan.
Kylmyys tuntuu hyvältä, unettomat yöt oikealta ja liian suuret numerot vaa'alla helvetiltä.
Valheet lipsuvat huulilta aina vain helpommin.
Katse tyhjenee jää vain loputon ahdistus.
Ehkei minusta vaan ole normaaliin elämään.
Ehkä olen vain jo liian rikki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti