Back in business.
Tänä aikana syömishäiriö on tiukentanut otettaan, sulkenut minut lähes kaikkien ulottumattamiin.
Satunnaisia heikkouden hetkiä lukuunottamatta.
Itken Rakkaan sylissä kuinka ruma ja lihava olenkaan, mutta en kerro, että posliinijumala on ollut liiankin kovassa käytössä.
Huudan terapeutille, miten olen kertakaikkiaan liian väsynyt tekemään yhtään mitään.
Muuta kuin jättämään syömättä.
Joskus herää kuitenkin ajatus, että tätäkö tosiaan jälleen haluan, mutten enää osaa muutakaan,
kun kaikki kaatuu päälle niin posliinijumalan eteen kumartaminen auttaa hetkeksi. Syömättömyys turruttaa.
Jos vain voisin kaksi erilaista maailmaa yhdistää...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti