Ompun kanssa käytiin eilen shoppailemassa viereisessä kaupungissa, se oli mukavaa.
Vaikka vaatikin syömistä, vaatteita en romahtamisen pelossa edes halunnut katsella. Silti.
Ompun kanssa on helppo olla.
Riksun piti tulla eilen, piti tulla tänään, tulee kai huomenna.
Ei haittaa, ei tee mieli nähdä. Riksu tulee ihan liian lähelle.
Liian pitkiä halauksia, liian paljon tunteita.
Rakasta taitaa ahdistaa, kun kaipaisin huomiota ja hellyyttä tavallista enemmän.
Mutta en voi sanoa, että kaipaan huomiota ja hellyytta paljonliikaa siksi, etten liukenisi pois.
Etten katoaisi lukuihin.
Haluan lukujen turvan - haluan elämän, melko mahdoton yhtälö.
Ja jos vastuu jätetään yksin minulle, luvut vievät voiton. Tunnen itseni.
Kaipaan Pennyä. Haluan mennä sinne istumaan hiljaa ja tuntemaan oloni hyväksi.
Siellä olisi oikeanlaista hiljaisuutta - täällä on vain ahdistava yksinäinen hiljaisuus.
Kun Rakaskaan ei ole kotona.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti