Jotenkin on helpompi uskoo kohtaloon, et näin pitikin käydä

Kuin hyväksyy, ettei musta ollut enempään

Fysiikka pettää, ei tällä kertaa syömisistä johtuen. Mutta en pysty liikkumaan kun selkään koskee niin kamalasti. Ahdistaa. Paino putoaa silti, mutten halua olla mikään laihaläski. Tosin parempi sekin olisi, kuin pelkästään läski kuten nykyään.

Tämä on liiankin helppoa jo, oon jo syöny, söin töissä, käytiin kaupungilla syömässä. Sotkettuja lautasia, liikaa kahvia ja tupakkaa. Nytkin on helppo vedota, että on huono-olo kun Rakas on kipeänä. Eli on uskottavaa, että se on tarttunut minullekkin.

Mulle tämä syvä hiljaisuus
On parempi kuin huono valhe uus.
En voi sanoo suoraakaan, et: "Joo, edelleen ahdistaa",
Kun me sitä jäätäis sitten kelaamaan. 

Musta tuntuu, et mä tein valintani jo kauan sitten, vaikka epäröinkin pitkään - ja vieläkin. Silti valheet lipsuvat liiankin helposti, syömättömyys on helppoa ja jokainen pudonnut kilo tuottaa suurempaa onnea kuin... monikaan asia pitkään aikaan. Mutta en voi kertoa kenellekkään. En halua että tämä viedään pois.

Pää huutaa, etten oo sairasta nähnytkään enää pitkään aikaan, en mä muuten ois tälläistä massaa ympärilleni keräämään, mutta ei toi edeltävä teksti nyt ihan terveeltäkään vaikuta. Ihan sama.

Vaikkei olekkaan.

Tiedän silti, että tässä vaiheessa on myöhäistä enää kääntyä.