Ahdistaa ahdistaa ahdistaa ahdistaa.
Eilen Riksun kanssa ulkona syömässä. En muistanutkaan miten inhottavaa ravintolassa on syödä.
Tuntuu, että kaikki katsoo. Ei toi läski tartte enempää ruokaa, niin minä ainakin ajattelisin.
Haluan vaan verhoutua mukaviin löysiin isoihin mitäänsanomattomiin vaatteisiin, kunnes olen kaunis.
Elän kuherruskuukautta syömishäiriöni kanssa, tuntuu hyvältä olla syömättä/syödä vähän, liikkua, laihtua.
Voi kun tää vois jatkua ikuisesti.
Isänkin luona käytiin Riksun kanssa, isä joi ittensä mukavaks ja oli ihan hauskaa.
Tuo on isä, josta mä pidän. Kun meillä menee hyvin, meillä menee tosi hyvin.
... Ja sitten kun menee huonosti, niin se menee sitten tosiaan päin helvettiä.
Vähän niin kuin tän syömishäiriön kanssa, toistan vanhoja tuttuja kaavoja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti